ITU: Radioamatöörit osana hätäviestintävalmiutta

Kansainvälinen televiestintäliitto ITU hyväksyi helmikuussa 2026 päivitetyn suosituksen ITU‑R M.1042‑4 – Disaster communications in the amateur and amateur‑satellite services. Suositus käsittelee radioamatööri‑ ja amatöörisatelliittipalveluiden merkitystä katastrofi‑ ja avustustilanteiden radioviestinnässä, ja se on ensimmäinen päivitys vuodesta 2007.

Suositus ei ole laki eikä velvoittava määräys, mutta se toimii kansainvälisenä ohjeena ja viiteasiakirjana viranomaisille, telehallinnoille ja radioamatöörijärjestöille.

Suosituksen tarkoitus ja soveltamisala

ITU‑R M.1042‑4:n tarkoituksena on antaa ohjeita radioamatööri‑ ja amatöörisatelliittiverkkojen kehittämiseksi, jotta ne voivat:

• tukea varautumista
• toimia viestintäkanavana katastrofi‑ ja avustustoiminnan aikana
• täydentää muuta viestintäinfrastruktuuria silloin, kun se ei ole käytettävissä.

Suositus kattaa luonnonkatastrofit ja muut hätätilanteet, joissa viestintäinfrastruktuuri voi vaurioitua tai sähkönsyöttö katketa.

Perustelut radioamatöörien roolille

ITU tunnistaa useita keskeisiä lähtökohtia:

• radioamatööritaajuuksien käyttö tarjoaa arvokasta koulutusta ja kokemusta ennen todellisia hätätilanteita
• kansainväliset radiosäännöt (RR 25.3 ja 25.9A) jo ennestään mahdollistavat radioamatöörien käytön hätä‑ ja avustustilanteissa
• normaali viestintäinfrastruktuuri voi kriisitilanteessa olla poissa käytöstä joko fyysisten vaurioiden tai sähkökatkosten vuoksi.

Näissä tilanteissa radioamatöörien riippumattomat radioviestintäyhteydet voivat muodostaa tärkeän varajärjestelmän.

Mitä ITU suosittelee viranomaisille

Suosituksen ydinosa on luvussa recommends, jossa ITU esittää kolme keskeistä ohjausta:

1. Radioamatööriverkkojen tukeminen
Telehallintojen tulisi edistää sellaisten radioamatööri‑ ja amatöörisatelliittiverkkojen kehittämistä, jotka pystyvät tarjoamaan radioviestintää hätä‑ ja katastrofitilanteissa ja ovat käytettävissä viranomaisten pyynnöstä.

2. Riippumattomuus infrastruktuurista
Näiden verkkojen tulisi pystyä toimimaan:

• ilman muita radioviestintäverkkoja
• tilapäisistä käyttöpaikoista
• paikalliseen generaattori‑ tai akkusähköön tukeutuen silloin, kun sähköverkko ei ole käytettävissä.

3. Organisaatio ja koulutus
Radioamatöörijärjestöjä tulisi kannustaa:

• kehittämään kestäviä organisatorisia rakenteita ja teknisiä ratkaisuja
• harjoittelemaan säännöllisesti, jotta hätäviestinnän edellyttämät taidot kehittyvät ja säilyvät käyttövalmiina.

Säännöllinen koulutus ja harjoittelu mainitaan nyt ensimmäistä kertaa näin selkeästi osana suositusta.

Mitä suositus ei tee

ITU‑R M.1042‑4:

• ei muuta radioamatöörimääräyksiä
• ei anna radioamatööreille viranomaisvaltuuksia
• ei velvoita ketään osallistumaan hätäviestintään
• ei siirrä vastuuta ammattimaisilta viranomaisverkoilta radioamatööreille.

Radioamatööritoiminta nähdään täydentävänä tukena, ei korvaavana järjestelmänä.

Yhteenveto OH7AB näkökulmasta

ITU‑R M.1042‑4 ei muuta sääntöjä, mutta se nostaa odotustasoa.

Suositus toimii selkeänä pohjana hätäviestintään liittyvälle harjoittelu‑ ja varautumistoiminnalle myös kerhomme viestiliikenneharjoituksille, vapaaehtoiselle peastuspalvelulle (Vapepa) ja aluillaan olevalle kyläradiotoiminnalle. ITU‑R M.1042‑4 antaa vahvan viitekehyksen kerhon, järjestöjen ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön.